14.1.2013

Namusetä käy täällä




Kohtasin veteraanien palvelutalon käytävällä vanhemman miehen, joka oli päivittäisellä kävelylenkillään.

Mies: Tiedätkö, kuka tuo mies tuossa taulussa on?
Minä: Näyttää ihan Mannerheimiltä.
Mies selvästi yllättyneenä: No, sehän meni ihan oikein. Mistäs sinä sen tunnet?
Minä: Olen tainnut olla hereillä historiantunneilla.
Mies: No, ketä ne kaksi muuta miestä siellä televisiossa sitten ovat?
Minä hieman ymmälläni: Voisitteko hieman tarkentaa, ketä tarkoitatte? Ovatko miehet uutisissa vai jossakin ohjelmassa.
Mies: Se toinen mies on semmonen tumma kaveri.
Minä: Tarkoitatteko Obamaa?
Mies: En, vaan sitä Hitleriä tietenkin ja se toinen on tuo Mannerheim.
Minä: Ahaa, olisihan minun pitänyt tietää.
Mies: Tykkäätkö laulaa?
Minä: Laulan lapsilleni.
Mies ilahtuu selvästi ja rutistaa minua ainoalla kädellään.
Mies: Sitten on ne venäläiset.
Minä: Niin…
Mies: Täällä käy vierailemassa mies, jolla on venäläinen nainen. Se on aika hyvännäköinen se nainen.
Minä: Sehän on mukavaa, että ihmiset pitävät huolta itsestänsä.
Kävelemme miehen asunnon eteen. Mies avaa oven.
Mies: Minä asun tässä. Tuletko kylään?
Minä: Kiitos kutsusta, mutta minun tuttavani varmasti jo odottaa minua.
Mies: On minulla telkkarikin. Tuu kattoon. Se on semmonen hieno ja litteä.
Minä: Ei kiitos. Pitää mennä.
Mies: Tule nyt. Minulla olisi karkkiakin.
Mietin hiljaa itsekseni, että tuo mies on varmaan lukenut blogiani.
Minä: Ei kiitos. Teille jää enemmän, kun minä en tuu.
Mies: Tule vain. Ne karkit on tosi isoja.

12 kommenttia:

  1. Joo, ihan selvästi on lukenut sun blogia ;-)

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos :) Jos ihan totta puhutaan, niin vähän jäi ristiriitainen olo: papparainen vaikutti huumorintajuiselta, mutta yksinäiseltä.

      Poista
  3. Olipas hervoton juttu.... :D :D Loistava tuo loppukaneetti. Ne on tosi isoja... :D

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Kuten tuossa jo aiemmassa kommentissa kirjoittelin, niin vähän jäi outo olo koko hommasta.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Eikös vain. Tuli vähän ikävä oman mummuni jutusteluja.

      Poista

Kiitos kommentistasi!