Not the average day at the office -päivä Meandi-myyjän elämästä

Meillä päin on tänään tuprutellut lunta. Työpäivän jälkeen autoa putsatessa onnistun rikkomaan sivupeilin. Lisäksi jään kiinni parkkipaikan kinokseen. Apujoukkojen ansiosta pääsen kotimatkalle. Näkyvyys oli olematon, ja aikaa menee normaalia enemmän. Saavun päiväkodin pihalla tasan kello viisi. Nappaan pojat kyytiin. Valitettavasti joudun väistämään kapealla tiellä toista autoa ja jään kiinni hankeen. Tällä kertaa selviän ilman apuja. 

Kotona odottivat mitkäs muutkaan kuin lumityöt. Ylipolvensaappaat olisivat muuten niissä hommissa huiput, mutta niillä ei meinaa pysyä pystyssä. Mies tulee töistä kotiin ja korjaa auton sivupeilin. Sitten onkin jo hoppu. 

Kutsuilla yksi vieraista jää jumiin pihatielle. Naisväki yrittää parhaansa, mutta naapurin avulla auto irtoaa hangesta, ja kutsut alkavat. Olen varma, että myös oma auto on jumissa. 

Kutsuilla on vaisu meininki. Myöhemmin selviää, että emännän äiti on vasta kuollut. Ehkä oli hyvä, että kuulin asiasta vasta esittelyn jälkeen. Kotiin lähtiessä auto irtoaa yllättäen hangesta. Kun auto on tiellä, katkeaa viereisestä puusta valtava oksa keskelle katua, aivan viereeni. Onneksi olin pysähtynyt kiittämään emäntää, koska muuten olisin jäänyt alle.

Yritämme emännän kanssa siirtää oksaa pois edestä, ja lopulta onnistun ohittamaan sen autolla. Pysähdyn viereiselle bensa-asemalle vastaamaan puhelimeen. Mies pyytää käymään kaupassa, mutta huomaan lompakon jääneen kotiin. Olen taas kiinni hangessa. Suutun miehelle, koska en keksi muutakaan. 

Käyn pyytämänsä huoltsikalla työntöapua. Kassalla on asioimassa sama kivannäköinen sähkömies, joka teki tänään sähkötöitä työpaikallani. Onneksi olin päivällä keksinyt valittaa hänelle heidän firman kovista kilometrikustannuksista. Olin varma, että jään ilman apua, mutta toisin kävi.

Jälleen kerran auto irtoaa hangesta. Kiitän sähkäriä ja kerron, että tarjoaisin pullat, jos en olisi unohtanut lompakkoa kotiin. Tunnen jääväni kiitollisuudenvelkaa, ja muistan, että kassissani on servettipaketti ja avainkaulanauha. Niinpä kysäisen, onko mukana oleva nainen hänen hellunsa. Minulla nauratti, kun mies selitti naisen olevan vain kaveri. No, joka tapauksesa lykkäsin tyypille servettipaketin ja avainkaulanauhan käteen ja kiitin avusta. 

Huomenna menen potkurilla.

Uni

Työkaverini oli nähnyt unta häistäni. Olin siinä hääkiireiden keskellä yrittänyt patistella vieraita kahvittelemaan, mutta tarjoilujen laitto oli kesken. Häätilan lattialla oli ollut vieri vieressä pottia ja valkoinen matto keltaisia rinkuloita täynnä. Sulhasta ei näkynyt.

Kuulin tästä unesta aamukahvilla ja nauru sai silmätkin vuotamaan. Tuskin tarvitsee sanoa, että unessa oli jotakin tuttua.

Apua

Ajelimme tänään äitini ja lasten kanssa Haaparannan Ikeaan sadepäivää viettämään. Tarkoitus oli ostaa keskimmäisen sänkyyn patja, mutta sattuipa niin somasti, että unohdin tyhjentää takakontin ennen lähtöä. Arvaatte varmaan, että oli hieman haastavaa survoa paksua parimetristä patjaa auton perään, josta jo ennestään löytyi Phil&Ted'sin tuplarattaat lisäistuimella, henkareita sisältävä Meandin mallistokassi, taitettava Lohikarin rekki ja jotakin pikkusälää.

Touhuni taisi näytää melko säälittävältä, koska pian paikalle tuli ruotsalainen nainen tarjoamaan apua. Olin tästä eleestä todella kiitollinen, mutta meinasin silti lipsauttaa, että kyllähän minä pärjään yksinkin. Onneksi pieni järjen ääni ilmoitti, että jos apua kerran tarjotaan, niin se kannattaa ottaa vastaan. Eikä aikaakaan, kun takakontin ovi mahtui jälleen kiinni. Kiitos ruotsalisen naisen, selvisin urakasta ilman hiljaista kiroilua ja kaiken lisäksi huomattavasti nopeammin kuin yksin. 

Paluumatkalla huomasin miettiväni, miksi avun vastaanottaminen on niin vaikeaa. Olen maailman surkein suunnistaja, mutta pärjään kyllä ilman navigaattoria ja tuskin koskaan kysyn reittiohjeita paikallisilta. Kolmen lapsen kanssa tavaramäärä on pienilläkin reissuilla huima, mutta silti en tarvitse ketään avaamaan ovia tai kantamaan kapsäkkejä, vaikka olisin hampaisiin asti varustettuna. Ei tarvi auttaa on ollut minun mottoni, mutta onko siinä mitään järkeä. Onko avun vastaanottaminen heikkouden myöntämistä vai miksi se on niin vaikeaa?

Less is more

Joulun jälkeinen ruokaähky ja farkkujen kiristävä vyötärö.  

Tavaroiden runsaus sekä jokaisen huoneen valtaavat lelut. 

Läjä kierrätykseen menevää pahvia ja toinen vuori uusia käyttäjiä odottavia lastenvaatteita. 

Kruusattu joulukuusi. 

Lievä dagen efter. 

Jotenkin tuntuu, että just nyt vähemmän olisi enemmän. 

Long time no see

Palasin töihin syyskuun alusta. 

Menetin kaksi läheistä ihmistä yhden viikon aikana, joten sen rinnalla töiden alkaminen on tuntunut lastenleikiltä. 

Vanhin lapsista aloitti eskarin ja pojat päiväkodin, ja jossakin välissä myös lasten harrastuskausi pöyrähti käyntiin. 

Tietokone lasahti, mutta se ei juurikaan harmittanut, kun ottaa huomioon, mitä kaikkea muuta tässä on ehtinyt tapahtua.

Olen nauttinut sivutyöstäni Meandi -myyjänä. Kutsujen suosio näkyy myös kalenterissa.

Raksarintamalla on hiljaista, mutta välillä käyn kurkistelemassa, mitä naapuritontilla tapahtuu. 

Ensilumikin satoi maahan lasten suureksi riemuksi. 

Tässäpä ne tärkeimmät.

Mitä Sinulle kuuluu?

Haikeaa

Kylmä tuuli antoi muistutuksen syyskuusta.

Tuuli kuiskuttelee uuden arjen alkua, 

vaikka haluaisin vain ihastella pioneja ja pienen pojan ensimmäisiä askeleita, 

tytön hiuskiehkuroita.  

Ikävoin ystävää, joka matkaa takaisin Intiaan.

Voittaako kahvakuula haikeuden?

Taidanpa vähän kokeilla...

Saariston lapset

Mistä ovat saariston lapset tehty?

mesimarjoista

hiekkaisista varpaista

savulohesta

saunasta

pajupilleistä

meren aalloista

kesäpissoista

 ja onkiretkistä

Niistä ovat saariston lapset tehty.

Moottoritiellä

Metsätien vieressä on muurahaisten moottoritie. Se on vilkkaasti liikennöity, mutta en voi olla huomaamatta muurahaista, joka kantaa lajitoveriaan. Hieman syrjässä muista se kamppailee yli risujen ja kivenmurikoiden. Urheasti se kantaa kuollutta esteistä välittämättä. Hetken kuluttua muurahainen pääsee muiden joukkoon. Dumppaa kuolleen keskelle tietä ja jatkaa matkaa. Muut kiertävät elottoman kaukaa. Pahoitan mieleni, ja poika yrittää huutaa muurahaisille, että auttaisivat kaveria. Tarvitaan kuulemma lääkäriä.

Yritän kepillä töniä muurahaisia kuolleen luo, mutta niillä ei ole aikaa pysähtyä, kunnes kaksi kiiruhtajaa pysähtyy. Vilkaisen muualle, ja muurahainen on poissa. Poika arveli muurahaisen päässeen sairaalaan.