Näytetään tekstit, joissa on tunniste road trip. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste road trip. Näytä kaikki tekstit

18.8.2013

Asuntomessut

Palasimme jokin aika sitten viikon mittaiselta kesälomareissulta. Muumimaailman ja Särkänniemen lisäksi kävimme myös koko perheen voimin Asuntomessuilla. Päivä meni yllättävän hyvin, vaikka ilma olikin paahtavan kuuma. Messualueelle päästyämme mies ja lapset jäivät leikkipuistoon touhuamaan, ja minä kipitin suoraan ihastelemaan Majaa. Se olikin suosikkitaloni Honka Lumi -talon ohella.

Ihastuin Majan upeisiin pintoihin, erityisesti rouheaan betoniin, ja sitä ääneen ihastellessani sain ystävälliseltä mieshenkilöltä sähköpostiin ohjeet betonilattian käsittelystä. En vielä tiedä, tuleeko uuteen kotiin betonilattiaa minnekään, mutta katsotaan.

Olette varmasti kyllästymiseen asti jo nähneet messukuvia, mutta siitäkin huolimatta julkaisen nyt omat räpsyni. Kuvat on otettu 50 mm linssillä, vaikka joku toinen putki olisikin toiminut paremmin messuilla. Ainoa konkreettinen juttu messuilta, oli kuvien lisäksi se, että taisin löytää uuteen kotiin lattian, mutta siitä lisää myöhemmin...






2.4.2013

@Levi

Tähän aikaan vuodesta olen erityisen iloinen, että asumme pohjoisessa Suomessa. Kevään pikkupakkaset ja lämmittävät auringonsäteet tekevät kevättalvesta minun lempivuodenajan. En taida olla meidän perheessä ainoa, joka hinkuu ulos. Vielä joulukuussa lapset piti houkutella pihalle, mutta nyt niitä ei meinaa saada sisälle. Onneksi saimme viettää pääsiäisen Levillä.

Perjantai vierähti matkustaessa, mutta lauantaina ja sunnuntaina olimme tunturissa. Lauantaina esikoinen laski isänsä ja pikkuserkkunsa kanssa, ja olipa hauska huomata, kuinka paljon motoriikka on vuodessa kehittynyt. Tyttö on ollut rinteessä ensimmäisen kerran kolmevuotiaana, jolloin hän laski valjaissa. Viime talvena tunteja tuli mäessä tasan yksi, josta suurin osa ajasta meni kiukutteluun, mutta tänä vuonna homma luisti. Pari ensimmäistä nousua lapsi meni miehen kanssa sompahissillä, mutta sen jälkeen hän halusi mennä itse. Alas tultiin auraamalla, ja jos tasapaino petti, pääsi tyttö jo varsin hienosti ylös. Olimme varalta vuokranneet valjaatkin, mutta ne jäivät käyttämättä.

Lauantaina keskimmäinen oli minun kaverina huoltojoukoissa, mutta selvästi huomasi, että poikaa harmitti. Rattikelkkailu ja makkaranpaisto hieman helpottivat pahaa mieltä, mutta toisella halutti selvästi laskettelemaan. Niinpä sunnuntaina vuokrasimme kahdet lastenvarusteet. Esikoiselle otettiin myös hiihdonopettaja puoleksitoista tunniksi, ja mies lähti keskimmäisen kanssa rinteeseen. Minä keskityin vaunujen heilutteluun ja valokuvaukseen, mutta ensi kerralla on jo pakko päästä itsekin.



Hiihtokoulu osui hyvään saumaan. H oppi kääntymään nopeasti ja sai paljon hyvä vinkkejä ja rutkasti omatoimisuutta lisää. Jyrkällä kääntyminen on vielä vähän haasteellista, mutta loivemmassa rinteessä homma toimii. Kolmevee oli yhtä hymyä ja kupsahtessakin totesi vain, että hupsista keikkaa. Poika oli kuin kotonaan suksilla ja valjaissa pärjäsi hän todella hienosti.

Levin lastenmaa ansaitsee kyllä kehut. Alue on erotettu muista rinteistä, joten siellä ei ollut ruuhkaista edes pääsiäisenä. Kaksi sompahissiä ovat lapsille ilmaiset, ja mäet sopivia aloittelijoille. Laavulla voi paistaa makkaraa ja syödä eväitä, ja lisäksi rinteen vieressä on köysihissillä varustettu pulkkamäki. Meillä oli rattikelkka matkassa, mutta lastenmaasta pysyy lainaamaan likureita ja pulkkia.


Levillä ollessa on käytävä huipulla. Tällä kertaa tunturin päälle mentiin autolla. Vauvalle oli pakko vaihtaa vaippa, joten Tuikkun ollessa jo suljettu, piipahdimme entisessä Aurinkopaikassa. Loppujen lopuksi löysimme itsemme kuuntelemasta Aki Louhelaa. Lapset söivät karkkia, ja tämä äippä joi yhden Sommersbyn. Tulipahan koettua sitä kuuluisaa afterskitäkin vuosien tauon jälkeen. Aki osoittautui hauskaksi tyypiksi, joka soitti toiveesta Paranoidia ja lopetti musisoinnin hetkeksi, että allekirjoittanut sai valokuvan lisäksi myös punastella.


Sunnuntaina kävimme mäen jälkeen Ämmilässä syömässä ja lähdimme ajelemaan kotia kohti. Tänään meillä on käynyt vieraita ja huomenna tulee lisää.

Meillä on ollut älyttömän kiva pääsiäinen, ja toivottavasti myös te olette nauttineet lomasta.

25.2.2013

Yllin kyllin





Viikonloppu oli kiva. Meillä oli kahden päivän aikana viidet syntymäpäivät kolmessa eri kaupungissa. Saimme nauttia erinomaisesta seurasta ja ihanista herkuista aina sushista täytekakkuun. Sankareiden ikähaarukka vaihteli 63 vuodesta kahteen, ja lahjapaketeista löytyi mm. Legoja, Niken pikeepaita, pehmolelu ja Barbie. (Voitte itse sujuvasti päätellä, mitä isäni paketista löytyikään.)

Annoimme muuten ensimmäistä kertaa kummilapsella rahaa lahjaksi. Tämä osoittautui hyväksi ideaksi, koska poika säästää temppulautaan. Minusta rahalahjan antaminen tuntui jotenkin mielikuvituksettomalta, mutta ainakin tässä tapauksessa se oli huomattavasti järkevämpää kuin jonkun lelun ostaminen kymmenenvuotiaalle.

Eilen illalla alkoi takapenkin väellä juhliminen väsyttää, ja minäkin nukahdin yöunilleni kesken lapsen nukutuksen meikit kasvoilla. Enpä muista, milloin olisi viimeksi näin päässyt käymään. Summa summarum meillä oli tosi hauska viikonloppu, johon mahtui monta ihanaa ihmistä, naurua, lasten kiljahtelua, upeita herkkuja ja tietysti yllin kyllin tylliä.

17.2.2013

Ravintolapäivä



Tämän viikonlopun teemaksi muodostui ruoka. Eilen leivoimme pullaa ja tänään ravintolapäivänä kävimme herkuttelemassa japanilaisella ruoalla Torniojoen varressa. Puitteet olivat mitä parhaimmat, 20-luvulla rakennettu hirsitalo ja jokinäkymä, mutta mikä tärkeintä ruoka ja palvelu olivat ensiluokkaista.

Alkupaloiksi söimme vauvaa lukuun ottamatta misokeittoa, ja pääruuaksi mies ja isot lapset valitsivat nikujagan ja riisin harusame salaatin kera. Itse söin herkullisia makirullia. Jälkiruokana oli macchajäätelöä. Yhden ruokailijan hinta oli kahdeksan euroa, ja lapset söivät puoleen hintaan. Harvoin saa ravintoloissa näin hyvää vastinetta rahoille, mutta keittiössä hääräsikin japanilainen nainen.

Lapset eivät olleet aiemmin maistaneet japanilaista ruokaa, mutta alun ihmettelyn jälkeen eristyisesti pääruoka ja jäätelö kelpasivat vallan hyvin. Esikoinen yllätti meidät syömällä pääruoan vaalenpunaisilla puikoilla todella siististi. Itsekin taisin räpiä enemmän. Naureskelimmekin miehen kanssa, että tyttö on tainnut edellisessä elämässään olla japanilainen.

Kävittekö te tänään pop up ravintolassa tai oletteko käyneet aiempina ravintolapäivinä?