2.4.2013

@Levi

Tähän aikaan vuodesta olen erityisen iloinen, että asumme pohjoisessa Suomessa. Kevään pikkupakkaset ja lämmittävät auringonsäteet tekevät kevättalvesta minun lempivuodenajan. En taida olla meidän perheessä ainoa, joka hinkuu ulos. Vielä joulukuussa lapset piti houkutella pihalle, mutta nyt niitä ei meinaa saada sisälle. Onneksi saimme viettää pääsiäisen Levillä.

Perjantai vierähti matkustaessa, mutta lauantaina ja sunnuntaina olimme tunturissa. Lauantaina esikoinen laski isänsä ja pikkuserkkunsa kanssa, ja olipa hauska huomata, kuinka paljon motoriikka on vuodessa kehittynyt. Tyttö on ollut rinteessä ensimmäisen kerran kolmevuotiaana, jolloin hän laski valjaissa. Viime talvena tunteja tuli mäessä tasan yksi, josta suurin osa ajasta meni kiukutteluun, mutta tänä vuonna homma luisti. Pari ensimmäistä nousua lapsi meni miehen kanssa sompahissillä, mutta sen jälkeen hän halusi mennä itse. Alas tultiin auraamalla, ja jos tasapaino petti, pääsi tyttö jo varsin hienosti ylös. Olimme varalta vuokranneet valjaatkin, mutta ne jäivät käyttämättä.

Lauantaina keskimmäinen oli minun kaverina huoltojoukoissa, mutta selvästi huomasi, että poikaa harmitti. Rattikelkkailu ja makkaranpaisto hieman helpottivat pahaa mieltä, mutta toisella halutti selvästi laskettelemaan. Niinpä sunnuntaina vuokrasimme kahdet lastenvarusteet. Esikoiselle otettiin myös hiihdonopettaja puoleksitoista tunniksi, ja mies lähti keskimmäisen kanssa rinteeseen. Minä keskityin vaunujen heilutteluun ja valokuvaukseen, mutta ensi kerralla on jo pakko päästä itsekin.



Hiihtokoulu osui hyvään saumaan. H oppi kääntymään nopeasti ja sai paljon hyvä vinkkejä ja rutkasti omatoimisuutta lisää. Jyrkällä kääntyminen on vielä vähän haasteellista, mutta loivemmassa rinteessä homma toimii. Kolmevee oli yhtä hymyä ja kupsahtessakin totesi vain, että hupsista keikkaa. Poika oli kuin kotonaan suksilla ja valjaissa pärjäsi hän todella hienosti.

Levin lastenmaa ansaitsee kyllä kehut. Alue on erotettu muista rinteistä, joten siellä ei ollut ruuhkaista edes pääsiäisenä. Kaksi sompahissiä ovat lapsille ilmaiset, ja mäet sopivia aloittelijoille. Laavulla voi paistaa makkaraa ja syödä eväitä, ja lisäksi rinteen vieressä on köysihissillä varustettu pulkkamäki. Meillä oli rattikelkka matkassa, mutta lastenmaasta pysyy lainaamaan likureita ja pulkkia.


Levillä ollessa on käytävä huipulla. Tällä kertaa tunturin päälle mentiin autolla. Vauvalle oli pakko vaihtaa vaippa, joten Tuikkun ollessa jo suljettu, piipahdimme entisessä Aurinkopaikassa. Loppujen lopuksi löysimme itsemme kuuntelemasta Aki Louhelaa. Lapset söivät karkkia, ja tämä äippä joi yhden Sommersbyn. Tulipahan koettua sitä kuuluisaa afterskitäkin vuosien tauon jälkeen. Aki osoittautui hauskaksi tyypiksi, joka soitti toiveesta Paranoidia ja lopetti musisoinnin hetkeksi, että allekirjoittanut sai valokuvan lisäksi myös punastella.


Sunnuntaina kävimme mäen jälkeen Ämmilässä syömässä ja lähdimme ajelemaan kotia kohti. Tänään meillä on käynyt vieraita ja huomenna tulee lisää.

Meillä on ollut älyttömän kiva pääsiäinen, ja toivottavasti myös te olette nauttineet lomasta.

4 kommenttia:

  1. Levi on love, love, love! Olipas ihana pääsiäisen aika teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Levi on pure love. Meillä jäi viime vuonna käymättä, joten ikävä oli jo melkoinen. Nyt mietin, vieläkö sinne ehtisi tänä vuonna uudestaan.

      Poista
  2. Aki on hyvä <3!

    Rukalla on muuten aina viikoilla 6 ja 7 Naperoviikot. Kaikenlaista ohjelmaa ja kivaa kakaroille. Menkääpä sinne ens vuonna.
    Mä en vieläkään oo päässyt mäkeen. Mutta reilun viikon päästä saan korkattua tämänkin kauden. Ja samalla päätettyä. Ensi vuonna sitten palataan ruotuun ja yritetään saada se reilu 70 mäkipäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä laittaa korvan taakse nuo viikot. Siitä taisikin olla puhetta, kun viimeksi nähtiin. 70 mäkipäivää on ihan mahtava määrä. Rispektii!!! Tulla on tuon verran päiviä kymmenessä vuodessa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!