Salainen pahe

Luin tässä päivänä eräänä, että Henna Virkkusen salainen pahe on porkkanat. Meinasi mennä taloussuklaat väärään kurkkuun, kun sen verran nauratti. Onneksi itse olen päässyt moisista eroon, paitsi jos yökukkuminen, shoppailu, Coca Cola Zero ja juoruaminen lasketaan.

Mitkä sinun paheesi ovat?

ps. Postauksen kuvat viime viikonlopulta

Asusteet kesään

Olen toiminut kaksi kautta Meandi- myyjänä, joten tuskin kenellekään on yllätys, että suurin osa vaatteistani tulee kyseiseltä merkiltä, poikkeuksena tietysti urheilu- ja ulkokamppeet sekä jakkupuvut ja juhlavaatteet. Olen todella iloinen siitä, että saan myydä sellaisia vaatteita, mitä itsekin tykkään käyttää, ja minulla on sellainen hytinä, että ensi syksyn naistenmallistosta tulee kaikkien aikojen paras. 

Kiitos Miikkarin vaatepuoli alkaa olla kunnossa. Tosin muutama hyvä perus t-paita saisi löytää tiensä kaappiini. Vinkkejä otetaankin vastaan laadukkaista ja vähän löysän mallisista t-paidoista. Tällä hetkellä olen täysin riippuvainen mustasta penguin top -paidastani, jonka arkena useimmiten yhdistän Boyfriend -farkkuihin. Minusta tällaiset perusvaatteet kaipaavat kivoja asusteita kaveriksi, joten viimeisimmät hankintani ovat värilliset Ray Banin Aviatorit ja Birkenstockin Gizeh -sandaalit. Vuosi sitten vielä ihmettelin molempia, mutta kummasti se mieli muuttuu ajan myötä. Molemmat hankinnat ovat olleet lähes päivittäisessä käytössä siitä lähtien, kun ne ovat saapuneet, joten näitä voin lämpimästä suositella muillekin. 

Lomalla

Huhuu, onko täällä ketään?

Kun kesälomaa on takana puolitoista viikkoa, on aika tomutella pölyt täältä blogin puolelta. Kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta palataan ajassa vähän taaksepäin ja summataan asioita.  Nykyinen talo on edelleen myymättä. Esittelyjä on ollut useita ja muutamia tarjouksiakin olemme saaneet, ja toivomme kovasti, että sillä rintamalla alkaisi pian tapahtua. Uuden talon pohjaa sen sijaan on kovastikin veivattu ja mietitty. Esittelen sitä täälläkin, kunhan saan viimeisimmän version puhtaaksi piirrettynä. Inspiraatiota on haettu Kannustalon Harmaja 165 -mallista ja Honkatalojen Harmonia-sarjasta.

Talven hiihdot ovat vaihtuneet juoksuharrastukeen. En ole koskaan kuvitellut, että voisin innostua juoksemisesta, mutta kuinkas kävikään. Ystäväni aloitti alkukeväästä juoksukoulun ja minä lupauduin lenkkikaveriksi. Nyt 180 kilometriä myöhemmin voin sanoa olevani koukussa. Polvet huusivat ensimmäiset lenkit hoosiannaa, mutta kiitos paikallisen lihaskorjaajan, homma sujuu jälleen.  En muuten tiennytkään, kuinka jumissa olin. Olenkin hoidattanut yläselkääni hierojalla. Ensimmäisen kerran jälkeen tuli autossa itku, joten sitä voi jotakin päätellä kuluneesta vuodesta.

Mitäs muuta? Lapset kasvavat silmissä. Esikoiselta putoilee hampaita ja syksyllä alkaa koulu. Reviiri laajenee, samoin ystäväpiiri. Pojat onneksi pyörivät hameenhelmoissa, vaikka perheen pieninkin haluaa olla jo iso poika.

Siinä tiivistetysti meidän kuulumiset. Mitäs teille kuuluu?

Niin ja suurkiitos teille, että olette pysyneet mukana, vaikka aikaa blogille ei ole ollutkaan talven aikana. Olette ihan huippuja!

Bloggarikirppis

En voi kauheasti kehuskella bloggaustahdillani, mutta sovitaanko silti, että nähdään lauantaina Oulun torilla. Jooko?

Suksilla

Hiihtokauden avaaminen on oma taiteenlajinsa. Jos ensimmäisen lenkin vetää intoa pursuten liian kovilla sykkeillä, on ainakin minun tapauksessa seuraavat hiihtokerrat vasta kevään hangilla auringonpaisteessa. Vahingosta viisastuneena houkuttelin esikoisen mukaan. Ajattelin, että kerrankaan ei tarvitse yrittää pysyä pertsapappojen peesissä, vaan voi hyvällä omatunnolla nautiskella ja katsella maisemia. Ladulle lähtiessä korvasin hiihtopuvun toppavaatteilla ja taskuun nappasin kourallisen karkkia. Ihan vain siltä varalta, että kanssahiihtäjältä loppuu virta kesken matkan. 

Ei muuten sipannut eskari noin viiden kilometrin pätkällä, vaan intoa olisi riittänyt pidemmällekin rupeamalle. Koko matka meni muuten loistavasti, mutta reitin suurimman nyppylän valloittaminen ei sujunut ilman pientä turhautumista. Onneksi paha mieli unohtui alamäessä jokaisella kolmella laskukerralla. 

Hiihtolenkiltä palasi kaksi punaposkista ja hyväntuulista hiihtäjää. Karkit eivät selvinneet kotiin asti.  

Hyvää uutta vuotta 2014!

Meidän uusi vuosi vaihtuu oman perheen kesken. Herkuttelemme, saunomme ja käymme katsomassa kaupungin ilotulituksen. Tällä kertaa meillä ei meikata eikä käherretä tukkaa, vaan verkkareissa vötkiskellään! Hauskaa uutta vuotta kaikille!

Less is more

Joulun jälkeinen ruokaähky ja farkkujen kiristävä vyötärö.  

Tavaroiden runsaus sekä jokaisen huoneen valtaavat lelut. 

Läjä kierrätykseen menevää pahvia ja toinen vuori uusia käyttäjiä odottavia lastenvaatteita. 

Kruusattu joulukuusi. 

Lievä dagen efter. 

Jotenkin tuntuu, että just nyt vähemmän olisi enemmän.