Touhuni taisi näytää melko säälittävältä, koska pian paikalle tuli ruotsalainen nainen tarjoamaan apua. Olin tästä eleestä todella kiitollinen, mutta meinasin silti lipsauttaa, että kyllähän minä pärjään yksinkin. Onneksi pieni järjen ääni ilmoitti, että jos apua kerran tarjotaan, niin se kannattaa ottaa vastaan. Eikä aikaakaan, kun takakontin ovi mahtui jälleen kiinni. Kiitos ruotsalisen naisen, selvisin urakasta ilman hiljaista kiroilua ja kaiken lisäksi huomattavasti nopeammin kuin yksin.
Paluumatkalla huomasin miettiväni, miksi avun vastaanottaminen on niin vaikeaa. Olen maailman surkein suunnistaja, mutta pärjään kyllä ilman navigaattoria ja tuskin koskaan kysyn reittiohjeita paikallisilta. Kolmen lapsen kanssa tavaramäärä on pienilläkin reissuilla huima, mutta silti en tarvitse ketään avaamaan ovia tai kantamaan kapsäkkejä, vaikka olisin hampaisiin asti varustettuna. Ei tarvi auttaa on ollut minun mottoni, mutta onko siinä mitään järkeä. Onko avun vastaanottaminen heikkouden myöntämistä vai miksi se on niin vaikeaa?
Hienoa, että osasit ottaa apua vastaan. Näin sai ruotsalaisnainenkin iloisen mielen auttamishalustaan!
VastaaPoistaMielestäni heikkoutta on se, ettei osaa ottaa vastaan apua, jos sitä on tarjolla. Me suomalaiset olemme sellaisia, ettei apua tarvita ja jos tarvitaan, ei ainakaan pyydetä. Ja jos tarjoaa apua tarvitsevalle, on se niin noloa ja hävettävää.
Mutta itse olen oppinut...
On vahvuutta, olla heikko ja tarvitseva!
Silloin näkee itsekin, milloin voi olla avuksi jollekin.
=)
Iloista viikonloppua!
Toisten auttaminen on jostain syystä helpompaa kuin avun vastaanottaminen, mutta opetellaan sitäkin...
PoistaMukavaa viikonloppua!
Joo, paitsi minä jaksan naputtaa, että minä saan aina tehdä kaiken. Ei tule apua perkete.
VastaaPoistaApua, en ollut vastannut sinulle. Tuo on muuten minun toinen mottoni :D
PoistaHaha haa tulipa mieleen eräs Haaparannan ikea reissu kun reuma-sairaan äitini kanssa koitimme saada takapenkille kiskottua tuhannen painava liapston laatikko. Kysyimme apua joltakin ikean mieheltä mutta häneltä ei apua saanut, tekipä mieli sanoa, että haista p.... mutta me sisukkaat suomalaiset naiset emme tarvitsekaan ruotsalaisten apua. Menihän se sinne kun aikamme kiskoimme, ja olihan äiti illan kipeä :(
VastaaPoista