Lupaus

Tänä vuonna en lupaa laihduttaa tai lopettaa suklaan syöntiä. En lupaa liikkua enemmän, vaikka se olisikin enemmän kuin hyvä ajatus. Sen sijaan lupaan nauttia elämästä ja niistä pienistä asioista, mitkä helposti jäävät sinne suorittamisen jalkoihin. Olla läsnä. Tämä ei ole minulle ihan helppo juttu, koska todo -listani on loputon, ja useimmiten ajatukseni ovat jo seuraavassa tai sitä seuraavassa hommassa.

Tänään lupauksen pitäminen on ollut helppoa. Isot lapset ovat leikkineet koko päivän hienosti yhteen, ja heidän keskinäistä dynamiikkaa on ollut mahtava seurata. Olen rakentanut lumimajan, mutta ilman H:n vaatimaa kattoa. Ihastellut, miten hienosti vauva osaa kontata, ja kuinka sinnikkäästi hän pyrkii pystyyn. Ottanut sata koppia pienestä tutkijasta. Olen pitänyt lapsia sylissä pyykkikasoista ja pölynhiukkasista välittämättä. En ole nyökytellyt ja ynähdellyt ajatuksissani toisille, vaan keskustellut ja oikeasti kuunnellut. Ollut läsnä.

Mitä sinä lupasit?

ps. Kovasikajuttu on oikeesti sikakovajuttu!