Hiihtokauden avaaminen on oma taiteenlajinsa. Jos ensimmäisen lenkin vetää intoa pursuten liian kovilla sykkeillä, on ainakin minun tapauksessa seuraavat hiihtokerrat vasta kevään hangilla auringonpaisteessa. Vahingosta viisastuneena houkuttelin esikoisen mukaan. Ajattelin, että kerrankaan ei tarvitse yrittää pysyä pertsapappojen peesissä, vaan voi hyvällä omatunnolla nautiskella ja katsella maisemia. Ladulle lähtiessä korvasin hiihtopuvun toppavaatteilla ja taskuun nappasin kourallisen karkkia. Ihan vain siltä varalta, että kanssahiihtäjältä loppuu virta kesken matkan.
Ei muuten sipannut eskari noin viiden kilometrin pätkällä, vaan intoa olisi riittänyt pidemmällekin rupeamalle. Koko matka meni muuten loistavasti, mutta reitin suurimman nyppylän valloittaminen ei sujunut ilman pientä turhautumista. Onneksi paha mieli unohtui alamäessä jokaisella kolmella laskukerralla.
Hiihtolenkiltä palasi kaksi punaposkista ja hyväntuulista hiihtäjää. Karkit eivät selvinneet kotiin asti.
Oi, sulla on toi ihana kynttelikkö! Oon niin kade :)
VastaaPoistaOstin kynttelikön kesällä Sisustuksen Koodista ja olen tykännyt siitä tosi paljon. Kiva Hanna kuulla sinusta <3 tätäkin kautta <3
PoistaSiis teilläkö on niin paljon lunta, että pääsee hiihtään? Käytiin mökillä tänään ja varvut törötti lunta korkeammalla :(.
VastaaPoistaHienoja mökkikuvia sinulla olikin. En oikein tiedä, onko täällä ajettu laduille lunta, mutta tuolloin sitä oli ihan kivasti. Olin pertsasuksilla liikkeellä ja ladulla oli parissa kohdassa vähän hintsusti lunta, luistelubaana oli hyvässä kunnossa.
PoistaPiiist....Blogissani on haaste sinulle: http://uskotaipois.blogspot.fi/2014/05/11-totuutta-minusta.html
VastaaPoistaKiitos Veera haasteesta. Yritän ehtiä taas päivittämään tätä blogiakin :)
VastaaPoista